 Jotkut saattavat tietää että olen aiemmin pureutunut videopeleihin varsin syvälliseen, jopa mukatärkeän snobimaiseen sävyyn. Pelit kuten Gone Home ja Stanley Parable, "kävelysimulaattorit" jotka nojaavat ensisijaisesti tarinaan hauskuuden tai pelimekaniikan sijaan, kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini. Halusin mainita tämän alleviivatakseni sitä, ettei tarkoituksenani todellakaan ollut alusta lähtien vihata Beginner's Guidea. No, ehkä vihata on hiukan liian vahvasti sanottu. Odotukseni olivat kuitenkin varsin korkealla kun kuulin Stanley Parabelin toisen kehittäjän, Davey Wreden, julkaisevan uuden pelin. Siltikin, näitä kahta vertailessa, on vaikea uskoa niiden sikiävän saman henkilön käsistä. On varmastikin jo selvää, että peli nojaa vahvasti tarinaansa. Tästä syystä joudun paljastamaan hiukan tarinan rakenteesta, mutta pyrin olemaan paljastamatta liian paljoa. Peli on tarinaltaan omaelämänkerrallinen; se kertoo Wredenin ystävästä Codasta, johon Wreden meidät tutustuttaa tämän suunnittelemien peliprojektien kautta. Sen enempää en uskallakaan sanoa. Tarinassa itsessään ei kuitenkaan ole mitään vikaa, se on itse asiassa varsin oivaltava. Oivaltava, ei nerokas. Se antaa sopivasti pureskeltavaa pelien tulkintaan ja sisältöön liittyen, ja on täysin uudenlainen kokemus toisella läpipeluukerralla, mikä on sinällään vaikuttavaa. Ongelma onkin siinä miten tarina kerrotaan - sudenkuoppa jonka Stanley Parable onnistui väistämään lähestulkoon vaivattoman oloisesti, mikä tuntuu vain korostavan Beginner's Guiden kolkkoutta. Siinä missä Stanley Parablen vetovoima nojasi vahvasti sen "tarinaan" (eli karismaattiseen selostukseen), mutta tämä oli silti vahvasti (käytännössä erottamattomasti) sidoksissa pelaajan käytökseen ja valintoihin. Beginner's Guide sen sijaan on täydellisen lineaarinen. Pelaajan tehtävänä on kuunnella, liikkua eteenpäin ja tehdä mitä käsketään, siinä järjestyksessä.  Asiaa ei auta pelin visuaalinen ilme, joka on karu, amatöörimäinen ja paikoitellen jopa ruma. Tämä on toki täysin tarkoituksellista, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että pelaajalle on tarjolla varsin vähän visuaalista nautittavaa tämän kuunnellessa kertojan pitkän pitkiä selostuksia.
Kokemuksena Beginner's Guide tuntuukin ennen kaikkea turhauttavalta. Se nojaa vahvasti loppuhuipennukseensa, mutta matka sitä kohti, vaikkakin välttämätön, on varsin tylsä ja...no, ei vaan kovinkaan hyvä peli. En ihmettele lainkaan sitä, miksi se on saanut aikaan niin paljon keskustelua pelien luonteesta, pelikritiikistä, tulkinnasta, ja vaikka mistä, mutta ihmettelen sen sijaan miten sen puutteet on jätetty täysin huomaamatta. Vaikka pelin ideat eivät olekaan kummoisen mullistavia, yhdessä ne muodostavat verkoston josta voimme nostaa esille monia mielenkiintoisia kysymyksiä ja tulkintoja. Ikävä kyllä se ei vain riitä. Ilmaisena tai erittäin halpana game jam -pelinä, taitelijan kokeiluna, Beginner's Guide olisi houkutteleva pohdintapähkinä. Yhdeksän euron kaupallisena pelinä sitä on kuitenkin huomattavasti vaikeampaa suositella, kun on vaikea erottaa kumman etu tässä oli laitettu etusijalle; kehittäjän vai pelaajan. Henkilökohtaisesti voisin myös spekuloida, että pelin saama yltiöpositiivinen vastaanotto saattaa liittyä sen käsittelemiin teemoihin, jotka sattuvat puhuttelemaan vahvasti juuri kriitikoita ja taiteenystäviä. Kuten jo mainitsin, itse kuvailisin niitä ennen kaikkea "oivaltavina", en nerokkaina. Nautinko: Vain paikoitellen Suosittelen: Jos olet todella, todella kiinnostunut kokeellisista peleistä, etkä ole liian tiukka kukkarosi kanssa Arvosana: 4/10 The Beginner's Guide Steamissa |
