Tällaista komediaa ei Suomessa olla nähty sitten alkuperäisen Pasilan. Bitwisards on Yle Areenalle tuotettu, osittain piirretty suomalainen komediasarja joka perustuu Miha Rinteen sarjakuvaan Matkailua pelialalla. Sarja seuraa dokumentaristimielessä pienen suomalaisen Bitwisards-pelifirman toimintaa 90-luvun aikana ja se krokonoi tiivistetyssä paketissa varhaisaskeleita ottavan alan erikoisia, kenties jopa alkukantaisia työoloja, historiaa ja harha-askeleita. Ensimmäinen iloinen yllätys sarjassa on sen omaperäinen visuaalinen ilme. Taustoja ja ympäristöä on paikoitellen piristetty piirretyillä elementeillä ja animaatioilla, mutta lavastus itsessäänkin on nostalgisen leikkisää. Samanlainen leikkisyys ja karikatyyrimäisyys on laajennettu myös puvustukseen ja hahmoihin, ja yhdessä nämä piireet luovat vahvan yhteyden sarjan ja sen sarjakuvaversion kanssa. Sarjan asetelma ja hahmot tuovat mieleen brittiläisen The IT Crowd -sarjan. Firman työntekijät ovat joukko omituisia otuksia jotka tekevät kiittämätöntä työtä muiden silmien ulottumattomissa. Mielenkiintoista onkin, että vaikka hahmot voidaankin asetella tuttuihin nörtti-stereotypioihin, ei yksikään heistä tunnu erityisen loukkaavalta. Enemmänkin välittyy kuva siitä, että jokainen on omalla tavallaan armottoman pelialan musertama. Mieleen jäivät erityisesti Bitwisardia dikatuurimaisesti johtava "nimimerkki Ice Hair", höppänänä stressistään hihittelevä "Dr. Sex Slave", ja mystinen "Guru" jota kukaan ei ollut nähnyt, mutta joka öisin kuulemma kirjoittaa maagista koodiaan. Todenmukaiseksi kuvaukseksi Suomen pelialasta Bitwisardista ei toki ole, eikä se ollut tarkoituskaan. Kyseessä on enemmänkin liioiteltu parodia muistojen kultaamista kärsimyksistä ja alalla liikkuvista tornareista. Tästäkin huolimatta pilkka osuu epäilemättä juuri oikeaan nilkkaan. Jo se tapa, jolla pelialaa jumaloiva dokumentaristiparin näkemys törmää karun todellisuuden kanssa vastaa varmasti myös todellisten pelifanien vääristyneitä kuvitelmia. Isoa kiitosta pitää antaa myös näyttelijöille, jotka onnistuvat antamaan sinänsä yliliioiteilluille hahmoille uskottavuutta. Lopputuloksesta olisi voinut helposti tulla surkuhupaisa, mutta sen sijaan hahmot sopivat oivasti sarjan yliampuvaan todellisuuteen. Kuplivat henkilökemiat olisivat varmasti riittäneet moninaisempaankin juonikuvioon. Sarjan aikana Bitwisard tuntuu kamppailevan läpi useiden niiden vaiheiden, joiden lävitse Suomen pelialakin on jo ehtinyt rämpiä. On demosceneistä vedettyjä harrastajakoodareita, armotonta crunchia, isoja rahoittajia ja mahdottoman suuria suunnitelmia. Se ei todellakaan ole ollut sellaista nousukiitoa, jota uutisotsikoiden perusteella saattaisi uskoa. Hommaa saattaisi olla vaikea uskoa todeksi, jollen olisi siitä jo aiemmin kuullut. Sarjaa raahaa alaspäin vain sen jaksojen lyhyt kesto. Tuotantokauden yksitoista jaksoa ovat kukin vain noin kuusi minuuttia pitkiä. Tämä ei varsinaisesti vahingoita niiden laatua, mutta iso osa potentiaalista tuntuu jäävän käyttämättä. Monet juonikiemuroista täyttäisivät helposti parikymmenminuuttisen jaksonkin, tai vaikka useamman. Myös hahmojen välistä vuorovaikutusta olisi toivonut nähdä enemmän, kun ne niin värikkäitä olivatkin. Koko sarja tuntuukin hieman, pelisanastoa lainatakseni, eräänlaiselta demolta. Toimivalta ja hauskalta sellaiselta, mutta demolta kuitenkin.
Sarja tuotettiin yhdessä Aalto-yliopiston kanssa ja sen jatko riippuu täysin katselukertojen määrästä. Menkääpä siis kaikki katsomaan Bitwisardia, tuota omaperäisen hauskaa ja kekseliästä sarjaa, joka höpsähtäneen arkeologin tavoin on tuonut Suomen pelialan muinaishistorian koko kansan ulottuviin. Mieleeni jäi: Suoraan sarjakuvista kävelleet hahmot Jäin toivomaan: Enemmän pituutta Suosittelen: Naurua haluaville, pelifaneille ja suomalaisille Arvosana: 8/10 Katso Bitwisardsia täältä |
Ajatuksia tarinankerronnasta ja nörtteilystä Arkisto
February 2017
kategoriat
All
|